Tituksen musiikkiharrastus

Titus on jo pitemmän aikaa harrastanut erästä koirille tuttua lajia, nimittäin ulvontaa. Se tosin tekee sitä aina silloin, kun perheen nuorin soittaa huilua. Epäselvää kuitenkin on, uliseeko Titus siksi, ettei se pidä korkeista äänistä, vai siksi, koska haluaa olla mukana musisoinnissa. Kuullessaan huilun pihahduksia Titus juoksee aina paikalle ja aloittaa oman säestyksensä hännän heiluttaessa tahtia. Muista soittimista se ei kuitenkaan ole juuri kiinnostunut.

Tituksen herkkä tulkinta A. Dvorakin kappaleesta "Humoreski":



Mikäli Titus ylipäätään ymmärtää musiikista jotain, riittää sillä silti vielä reilusti hiottavaa oman sävelkorvansa parissa.

Karvat kuriin

Titus kävi nyt jo kolmatta kertaa trimmattavana. Viime kerrasta oli kulunut yli kolme kuukautta, jonka aikana karva olikin ehtinyt kasvaa melkoisesti. Trimmauksen ohessa tuli nyt myös kynsienleikkuu hoidettua alta pois.

  Ennen

 

 Jälkeen

Lunta maassa

Syksyn ensimmäinen kunnon lumimyräkkä saapui, ja Titus pääsi pitkästä aikaa taas hankeen peuhaamaan. Viimeksi se näki lunta keväällä, ollessaan vasta pienen pieni pentu. Joka tapauksessa Titus näyttäisi pitävän kinoksissa juoksentelusta suuresti, vaikka hiukan viileää onkin.

Lunta oli päivän aikana kertynyt paikoin yli puoli tassullista, joten kotiin tultua Titus oli kuin uitettu koira. Puhtaana se kuitenkin pysyi, verrattuna tilanteeseen vielä pari päivää sitten, jolloin sisälle ei kantautunut muuta kuin kuraa ja loskaa.

Lumi, johon Titus ei elämänsä aikana ole juurikaan ehtinyt tutustua, näytti vielä hiukan ihmetyttävän pentua, vaikka kieltämättä hauskaa olikin. Metsässä Titus juoksi tutkimaan joikaista maasta pilkistävää risua ja kepukkaa, joten sen tahdissa oli lenkittäjän vaikea pysyä (kuten alla olevasta kuvasta näkyy).

Titus on tällä hetkellä vielä paksun karvakerroksen peitossa, vaan mitenkähän käy, kun se muutaman viikon päästä menee taas siistittäväksi? Lyhyellä karvalla olo saattaa nimittäin muuttua jo paljon kylmemmäksi kuin nyt. Vaikka onhan Titus tietysti tähän saakka kulkenut samalla karvapuvullaan sekä ulkona pakkasessa, että 80-asteisessa saunassa.

Niin että mitä nyt pienistä lämpötilaeroista...

Pakkanen paukkuu

Marraskuu on koittanut ja ilmat kylmenevät. Tituskin ryömii mielummin piiloon lipaston alle kuin lähtee ulos hytisemään (vaikkakin se on paennut ulkoiluvaljaita jo pennusta saakka).

Lenkille on kuitenkin pakko lähteä, jotta olohuoneen matto säästyisi kuivana. Syksyllä lenkkeillessä tulee tietysti kannettua paljon kuraa sisälle, mikäli tassujenpesu ei liiemmin innosta. Lenkkeilyä lähimetsässä:

Pakkasessa ulkoilu ei välttämättä ole mitään herkkua, mutta sopii Titukselle, mikäli se pääsee sen jälkeen lämmittelemään kunnolla. Ja siihenhän on vain yksi oikea paikka:

Sauna.

Kesämökillä Titus pääsi tutustumaan rantasaunaan, jossa sen oli helppo hyppiä lauteille ja takaisin. Kotisaunassa kiipeily on jo kuitenkin paljon haastavampaa. Pienenä pentuna Titus jäi vielä suosiolla lattiatasanteelle, mutta nykyään se on alkanut vaatia parempaa lämmitystä; Titus haukkuu niin kauan, kunnes joku nostaa sen ylälauteelle.

Ei sitä kuitenkaan voi röyhkeydestä moittia. Minkäs sille voi, jos marraskuussa paleltaa.