Titus 1 vuotta

Tituksen ensimmäinen syntymäpäivä koitti tänään 25. joulukuuta, jolloin Titus sisaruksineen täytti yksi vuotta.

Pentujen syntymästä 25.12.2013 on nyt siis kulunut tasan vuosi. Titus syntyi viisihenkiseen pentueeseen toiseksi viimeisenä ja painoi pennuista kaikkein eniten, mikä luultavasti pitää paikkaansa vielä edelleenkin. Nykyisesssä kodissaan Titus on viettänyt viimeiset kymmenen kuukautta, joiden aikana onkin ehtinyt tapahtua monenmoista.

Titus on kasvanut reippaasti koko vuoden ja muuttunut korvia lukuun ottamatta täysin valkoiseksi, vaikka pikku hiljaa tapahtuvia eroja ei itse ollenkaan huomaa. Tapahtunut muutos on kuitenkin merkittävä.

Tässä vielä kuvat Tituksen pentuajoilta verrattuna nykyiseen ulkonäköön:

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ JA HÄNNÄNHEILUTUKSIA MYÖS MUILLE SISARUKSILLE!

Hyvää Joulua!

Joulu lähestyy

Tituksen ensimmäiseen jouluun on enää muutama päivä ja valmistelut ovat jo alkaneet. Piparinleivonnasta Titus ei niinkään tainnut innostua, mutta joulukinkun kanssa on jo varmasti toinen ääni kellossa.

Sen lisäksi että Titus pääsee repimään lahjapapereitaan auki 24. päivänä, on sillä aihetta juhlaan myös joulupäivänä 25. joulukuuta, jolloin Titus sisaruksineen täyttää yksi vuotta. Kyseessä ei siis olekaan enää mikään pikkupentu.

Lunta on tullut ja mennyt, joten lenkkeilymaastot ovat viimeisten viikkojen aikana olleet melko vaihtelevia. Lumihangessa Titus kyllä mielellään leikkii, mutta kylmistä sadekeleistä se ei juuri innostu. On Tituksellakin sentään omat rajansa...

Titus kävi täällä.

Kurjan kelin sattuessa Titus yleensä ryömii piiloon jonkin mööpelin alle, ja pysyttelee siellä kunnes reitti on selvä. Jo pelkkien ulkoiluvaljaiden näkeminen tai "lenkille"-sanan kuuleminen saa sen itse asiassa pujahtamaan piilloon, mikä on kyllä melko omituista. Yleensä koirat juuri haluavat ulos...

Toisaalta, kun ulos on päästy niin lenkkeilykin alkaa jo useimmiten maittaa.

Tituksen musiikkiharrastus

Titus on jo pitemmän aikaa harrastanut erästä koirille tuttua lajia, nimittäin ulvontaa. Se tosin tekee sitä aina silloin, kun perheen nuorin soittaa huilua. Epäselvää kuitenkin on, uliseeko Titus siksi, ettei se pidä korkeista äänistä, vai siksi, koska haluaa olla mukana musisoinnissa. Kuullessaan huilun pihahduksia Titus juoksee aina paikalle ja aloittaa oman säestyksensä hännän heiluttaessa tahtia. Muista soittimista se ei kuitenkaan ole juuri kiinnostunut.

Tituksen herkkä tulkinta A. Dvorakin kappaleesta "Humoreski":



Mikäli Titus ylipäätään ymmärtää musiikista jotain, riittää sillä silti vielä reilusti hiottavaa oman sävelkorvansa parissa.

Karvat kuriin

Titus kävi nyt jo kolmatta kertaa trimmattavana. Viime kerrasta oli kulunut yli kolme kuukautta, jonka aikana karva olikin ehtinyt kasvaa melkoisesti. Trimmauksen ohessa tuli nyt myös kynsienleikkuu hoidettua alta pois.

  Ennen

 

 Jälkeen

Lunta maassa

Syksyn ensimmäinen kunnon lumimyräkkä saapui, ja Titus pääsi pitkästä aikaa taas hankeen peuhaamaan. Viimeksi se näki lunta keväällä, ollessaan vasta pienen pieni pentu. Joka tapauksessa Titus näyttäisi pitävän kinoksissa juoksentelusta suuresti, vaikka hiukan viileää onkin.

Lunta oli päivän aikana kertynyt paikoin yli puoli tassullista, joten kotiin tultua Titus oli kuin uitettu koira. Puhtaana se kuitenkin pysyi, verrattuna tilanteeseen vielä pari päivää sitten, jolloin sisälle ei kantautunut muuta kuin kuraa ja loskaa.

Lumi, johon Titus ei elämänsä aikana ole juurikaan ehtinyt tutustua, näytti vielä hiukan ihmetyttävän pentua, vaikka kieltämättä hauskaa olikin. Metsässä Titus juoksi tutkimaan joikaista maasta pilkistävää risua ja kepukkaa, joten sen tahdissa oli lenkittäjän vaikea pysyä (kuten alla olevasta kuvasta näkyy).

Titus on tällä hetkellä vielä paksun karvakerroksen peitossa, vaan mitenkähän käy, kun se muutaman viikon päästä menee taas siistittäväksi? Lyhyellä karvalla olo saattaa nimittäin muuttua jo paljon kylmemmäksi kuin nyt. Vaikka onhan Titus tietysti tähän saakka kulkenut samalla karvapuvullaan sekä ulkona pakkasessa, että 80-asteisessa saunassa.

Niin että mitä nyt pienistä lämpötilaeroista...

Pakkanen paukkuu

Marraskuu on koittanut ja ilmat kylmenevät. Tituskin ryömii mielummin piiloon lipaston alle kuin lähtee ulos hytisemään (vaikkakin se on paennut ulkoiluvaljaita jo pennusta saakka).

Lenkille on kuitenkin pakko lähteä, jotta olohuoneen matto säästyisi kuivana. Syksyllä lenkkeillessä tulee tietysti kannettua paljon kuraa sisälle, mikäli tassujenpesu ei liiemmin innosta. Lenkkeilyä lähimetsässä:

Pakkasessa ulkoilu ei välttämättä ole mitään herkkua, mutta sopii Titukselle, mikäli se pääsee sen jälkeen lämmittelemään kunnolla. Ja siihenhän on vain yksi oikea paikka:

Sauna.

Kesämökillä Titus pääsi tutustumaan rantasaunaan, jossa sen oli helppo hyppiä lauteille ja takaisin. Kotisaunassa kiipeily on jo kuitenkin paljon haastavampaa. Pienenä pentuna Titus jäi vielä suosiolla lattiatasanteelle, mutta nykyään se on alkanut vaatia parempaa lämmitystä; Titus haukkuu niin kauan, kunnes joku nostaa sen ylälauteelle.

Ei sitä kuitenkaan voi röyhkeydestä moittia. Minkäs sille voi, jos marraskuussa paleltaa.

Syksy on taas

Taas on koittanut se aika vuodesta, jolloin lehdet kellastuvat ja tassut muuttuvat kuraisiksi. Viikonlopun viettoa mökkimaisemissa:

 





 

 

Pentupaineissa

Tänään Titus tavattiin pureskelemasta aamutohveleita, joten oli aika lähteä ostamaan taas lisää puruluita pennulle. Tituksen käyttämiä kotimaisia hirvennahkalevyjä saatiin tutusta eläintarvikeliikkeestä, jossa järjestettiin samaan aikaan pentupainit "pienille koirille". Vaikka Titus alkaakin olla jo melko iso poika, se pääsi nyt ensimmäistä kertaa elämässään mukaan kyseiseen tapahtumaan. Se lähti innoissaan ja arkailematta mukaan leikkiin, ja pienet painitkin tuli otettua. Hännänheilutuksista päätellen tapahtuma oli Titukselle mieluisa kokemus.

Kotiinpäästyä ei kestänyt enää kauaakaan, kun vastaostetusta hirvennahasta oli jäljellä enää pieni tynkä. Ja sen jälkeen olikin taas aika käydä tohveleiden kimppuun.

Makoisampaa kuin puruluu

Traumoja trimmauksesta

Tänään Tiitus kävi toista kertaa trimmauksessa. Turkki ajettiin häntää ja korvia lukuun ottamatta kokonaan lyhyeksi, joten taas on ulkonäkö aivan erilainen kuin ennen. Tituskin taisi hiukan traumatisoitua, kun se jätettiin yksin kynittäväksi, joten se päätti mököttää koko lopun päivää sängyn alla. Iltalenkillä Titus pääsi kuitenkin leikkimään muiden koirien kanssa, jonka jälkeen se olikin jo vähän leppynyt. Koiraterapia teki tehtävänsä! : )

Tässä Titus ennen leikkuuta...

Hei hei! Minä lähden nyt parturiin.

...Ja tässä trimmauksen jälkeen.

Pyh! Miksi minä näytän ihan tytöltä?